Minä täällä, hei. Aloittaminen lainauksella on lienee eräs maailman typerimmistä tavoista aloittaa blogi/mikä tahansa muu kirjoitus, mutta teinpä niin silti. Kyseessä on siis lainaus eräästä mainokseksta (ah, vielä typerämpää). Tiedättekö, nettiblogit ovat kiva ja erittäin yleistynyt tapa, jonka avulla voi miltei julkisesti nolata itsensä, tehdä kohupaljastuksia tai vain höpistä turhia. Minun tavoitteeni on tuo viimeisin noista vaihtoehdoista, vaikkakin on mahdollista, että toteutan tuon ensimmäisenkin (vahingossa tosin). Kohupaljastuksia minulta on turha odottaa, ellette ole sitten kiinnostuneita sellaisista uutisista kuin:  "Tämän bloginpitäjän edelliset blogiviritelmät kuolivat kaikki!" "Bloginpitäjän kohupaljastus: 'Siivoan huoneeni liian harvoin!'"

Juu, niin vähän arvelinkin. Mutta arvatkaapa mikä on vielä typerämpää? No se, että tällä hetkellä aivoni taitavat löytyä jostain huoneeni vaate-, kirja- ja epämääräisten sotkukasojen alta. Siksi olin tyhmä (ja laiska), ja kopsin tämän ensimmäisen blogikirjoitukseni tätä tekstinpätkää lukuun ottamatta suoraan kotisivuiltani. Mutta vastaisuudessa, jos siis muistaisin pitää tätä blogia yllä, tänne ilmestyy kyllä ihan originaali teksti. Toivon mukaan.

Sitten asiaan. Mitä tämä blogi siis pitää sisällään? No, tuota aiemmin mainittua turhaa höpinää tietysti. Sekalaista juttua kaikesta siitä, mikä milloinkin herättää ajatuksia. Tässä vaiheessa on lienee viisainta varoittaa siitä, että Nörttimys Maximus-virus on tuhonnut allekirjoittaneen aivot, joten fRPG, manga & anime, kirjat ja muut tavalliselle tallaajalle täysin tuntemattomat asiat voivat olla kirjoittamisen aiheena. Tai sitten jutun aihe voi olla tasolla "niitä näitä". Onpas tässä ilmoja pidellyt, näin esimerkiksi. Ja ilmastonmuutoskin on ovella. Mihin tässä maailmassa voi enää luottaa, kun virallisten tutkimusten tuloksiakin pitää sensuroida, jottei kansakuntien keskuudessa heräisi paniikkia (joka ei tiedä, mistä on kyse, voi googlailla esim. sanoilla 'ilmastonmuutos' ja 'raportti').

Niin, ja vaikka kirjoittajan black out. Mitä siinä tilanteessa kannattaisi tehdä? Pienenä haaveilin kirjailijan urasta, mutta hautasin haaveeni viimeistään siinä vaiheeessa, kun en päässyt erään "romaanin" kirjoittamisessa ensimmäistä lukua pidemmälle. Silloin tällöin olen käynyt tuomassa haudalle kukkasia, lähinnä tynkänovelliyritelmien ja keskeneräisten kirjoitelmien muodossa. Parasta keskittyä luomaan uraa aivan jollakin muulla alalla. Valitettavasti on vielä vähän epäselvää, mikä ura olisi paras. Tosin en haaveile Idols-tähteydestä, laulajan taival kun on kivikkoinen ja karu... Ainakin ihmisille, joiden laulaminen kuulostaa siltä, kuin he olisivat luotuja kiduttamaan sinne kuumaan ja hikiseen paikkaan (ei, ei saunaan) joutuneita muuusikoita.

Hups. Tähän kohtaan kuuluisi nyt sellaisia sivistyssanoja kuin "öh... joo.. tuota noin... niinku..", sillä taisin hieman eksyä asiastani. "Joka oli...?" miettivät ihmiset hämmästyneinä. Ja siihen vastaan: "Onko teillä todellakin noin huono muisti? Katsokaa pari kappaletta ylöspäin, siellähän se selitetään." Ja niine hyvineni poistun paikalta jättäen jälkeeni vain arvoituksen, suuren mysteerin?

Keneltä ja mistä olen lainannut toivotuksen: "Värikästä päivää"?
Sitä teille nimittäin toivottaa allekirjoittanut.